Ihana Erika, Esko ja minä
Huomioita teoksesta, nimestä ja nimeämisestä
DOI:
https://doi.org/10.61559/lh.161922Avainsanat:
transhistoria, tutkimusetiikka, lähdekritiikki, historiantutkimus, tulkintaAbstrakti
Mitä tapahtuu, kun tutkijasta tulee osa taideteosta? Pälvi Rantala pohtii tekstissään ajatuksia, joita heräsi, kun hän pääsi mukaan Emil Santtu Uutun teokseen Ihana tytär Erika. Tutkija sai palata omaan parikymmentä vuotta vanhaan tekstiinsä, ja joutui samalla pohtimaan historiantutkimuksen eettisiä kysymyksiä.
Tiedostolataukset
Julkaistu
2025-06-16
Numero
Osasto
Esseet
Lisenssi
Copyright (c) 2025 Pälvi Rantala
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Viittaaminen
Rantala, P. (2025). Ihana Erika, Esko ja minä : Huomioita teoksesta, nimestä ja nimeämisestä. Lähihistoria, 4(2), 132-141. https://doi.org/10.61559/lh.161922
