Yleisiä ohjeita

Lähihistoriaan voi tarjota alkuperäisiä tutkimusartikkeleita, esseitä, näkökulmia, katsausartikkeleita ja kolumneja. Ennen kuin alat kirjoittaa artikkelia, perehdy näihin ohjeisiin. Ohjeet sisältävät lehden viittaustyyleihin ja tekstien muotoiluihin liittyviä ohjeita, kuvituksen käyttöön liittyviä ohjeita sekä joitain neuvoja hyvän tutkimusartikkelin kirjoittamiseksi. Lopuksi löytyvät ohjeet kirja-arvioiden kirjoittamiseen. 

Kaikki tarjottavat tekstit on viimeisteltävä huolellisesti ennen toimitukselle lähettämistä. Arvostamme selkeää ja mietittyä kielellistä ilmaisua, joten kiinnitä huomiota myös tekstin kieliasuun ja lauserakenteisiin.

Lähihistoriaan lähetettävien artikkelikäsikirjoitusten optimipituus on 50 000 - 70 000 merkkiä välilyönteineen, mutta tapauskohtaisesti tekstien pituudesta on mahdollista neuvotella. 

Lehti ei ota arvioitavaksi artikkeleita, jos ne ovat samanaikaisesti referee-prosessissa jossain toisessa lehdessä.

Tutkimusartikkeleissa on oltava mukana suomenkielinen ja englanninkielinen abstrakti eli tiivistelmä sekä 5-8 avainsanaa (keywords). Journal.fi-järjestelmässä on tiivistelmille oma lokeronsa. Tiivistelmän maksimipituus on 120 sanaa, ja valmiissa lehdessä se sijoitetaan artikkelin ensimmäiselle sivulle. Abstraktia laatiessa on tärkeä muistaa, että sen tulee toimia itsenäisenä tekstinä, joka kertoo lukijalle artikkelin olennaisen sisällön ja argumentin. 

Esseisiin, näkökulmiin ja katsausartikkeleihin liitämme lyhyen ingressin, jota varten pyydämme kirjoittajia tiivistämään 1-2 virkkeellä tekstin sisällön (esim. "Kirjallisuuskatsaus käsittelee...", "Esseen aiheena on...").

Muotoiluohjeet kaikille teksteille

Muotoilussa käytettävä kirjaintyyppi on Times New Roman, fonttikoko 12, tasaamaton oikea reuna ja riviväli 1,5. Yli kolmen rivin sitaatit sisennetään. Tekstissä ei saa käyttää mitään erityisiä muotoiluja.

Käytämme ainoastaan loppuviitteitä. Loppuviitteet merkitään lyhyinä. Esimerkiksi: 

Traverso 2016, 12.

Vahtikari, Kivilaakso & Latvala-Harvilahti 2021, 370.

Jos viittaat samaan lähteeseen useamman kerran peräkkäin, voit käyttää lyhennettä ibid. (Samassa teoksessa, mutta eri sivu -> ibid., 370. Sama teos ja sama kohta -> ibid.).

Arkistolähteitä ja muita alkuperäislähteitä merkittäessa tärkeintä on informatiivisuus eli lähteen löydettävyys. Noudata systemaattisesti samaa merkintätapaa läpi tekstin.

Lähdeluettelon osalta sovellamme lehdessä Chicago Manual of Style -oppaan viittaustyylejä.

Arkisto- ja muut alkuperäislähteet merkitään ensin oman otsikon alle. Tämän jälkeen tulee kirjallisuusluettelo.

Yleisimpiä esimerkkejä ovat:

Monografia (yksi kirjoittaja):

Ballinger, Pamela. History in Exile. Memory and Identity at the Borders of the Balkans. Princeton and Oxford: Princeton University Press, 2003.

Monografia (kaksi kirjoittajaa):

Boddice, Rob, and Mark Smith. Emotions, Sense, Experience. Cambridge: Cambridge University Press, 2020.

Artikkeli (yksi kirjoittaja):

Spohr Readman, Kristina. “Contemporary History in Europe. From Mastering National Pasts to the Future of Writing the World.” Journal of Contemporary History 46, no. 3 (2011): 506–530.

Artikkeli (kaksi tai useampia kirjoittajia):

Smith, Laurajane, and Gary Campbell. "‘Nostalgia for the future’: memory, nostalgia and the politics of class." International Journal of Heritage Studies 23, no. 7 (2017): 612–627.DOI: 10.1080/13527258.2017.1321034

Toimitettu artikkelikokoelma tai antologia:

Höbel, Alexander, ed. Togliatti e la democrazia italiana. Roma: Editori Riuniti, 2017.

Luku toimitetussa artikkelikokoelmassa tai antologiassa (yksi kirjoittaja):

Lim, Jie-Hyun. “Victimhood Nationalism in the Memory of Mass Dictatorship.” In Mass Dictatorship and Memory as Ever Present Past, toimittaneet Jie-Hyun Lim, Barbara Walker & Peter Lambert, 36–61. New York: Palgrave Macmillan, 2014.

Luku toimitetussa artikkelikokoelmassa tai antologiassa (kaksi tai useampia kirjoittajia):

Vahtikari, Tanja, Tiina Männistö-Funk ja Silja Laine. ”Valokuvan käytön ja tulkinnan menetelmät historiantutkimuksessa.” Teoksessa Avaimia menneisyyteen - opas historiantutkimuksen menetelmiin, toimittaneet Mirkka Danielsbacka, Matti Hannikainen ja Tuomas Tepora, 229–249. Gaudeamus: Helsinki, 2022.

Sanoma- tai aikakauslehteen viitattaessa:

Lehmusvesi, Jussi. "Piispa syytti Kiasma-aktivisteja antisemitismistä, tutkijat pitävät termin käyttöä haitallisena." Helsingin Sanomat, 8. joulukuuta 2022. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009250748.html

Harding, Jeremy. "Where do we touch down?" London Review of Books. December 15, 2022.

Lyhenteiden käyttö

Tekstissä lyhenteet kuten esim. ja mm. kirjoitetaan kokonaisin sanoin -> esimerkiksi ja muun muassa. Loppuviitteissä voit käyttää esimerkiksi seuraavia lyhenteitä:  ks. (ei kts.), mm., vrt., ym. (ei et al.), jne., tms. Kun käytät lyhenteitä loppuviitteissä, muista että ne kertovat lukijalle, missä tarkoituksessa viittaus tapahtuu (ks. = katso, tarkemmin, lisätietoa; vrt. = kuitenkin, ainakin osin, poikkeava tieto).

Yhdysmerkki, ajatusviiva, lainausmerkit

Yhdysmerkin (-) ja ajatusviivan (–) käyttö erotetaan toisistaan. Ajatusviivaa (–) käytetään lauseen sisällä ajatusviivana sekä vuosilukujen, numeroiden ja sivunumeroiden kanssa (esim. 1950–1960-luvuilla, Lim 2014, 40–42.)

Lainausmerkkien käytöstä, ks. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/lainausmerkit/ohje/55

Artikkelin kuvitus

Toivomme kirjoittajan miettivän artikkelin mahdollista kuvitusta ja kuvatekstejä jo hyvissä ajoin kirjoitusvaiheessa. Valokuvan lisäksi kuva voi olla esimerkiksi taideteos, pilakuva, kuva esineestä tai sanomalehden sivu. Hyvä kuvituskuva tukee artikkelin kokonaisuutta, toisin sanoen sen tarkoitus on palvella kirjoittajan argumenttia.

Hyviä ohjenuoria kuvituksen käyttöön tieteellisissä artikkeleissa löytyy muun muassa täältä: Heidi Kurvinen & Olli Kleemola, Kuva-aineiston tietoinen käyttö osana historia-alan julkaisemista. Historiallinen Aikakauskirja 2 (2020), 213-220.

Laadultaan kuvien tulee olla painokelpoisia (= vähintään 300 dpi)

Kuvat ja kuvatekstit jätetään arvioitavaksi yhdessä artikkelitekstin kanssa. Kuvat toimitetaan erillisinä tiedostoina. Numeroi ja sijoita kuvat artikkelitekstin lomaan lihavoidulla merkinnällä seuraavaan tapaan:

Kuva 1. Tämän perään sijoitetaan kyseiseen kuvaan tarkoitettu kuvateksti.

Kuvien julkaisussa noudatetaan tekijänoikeuslainsäädäntöä. Sinulla on oltava kuvien tekijöiltä lupa kuvien julkaisuun. Tämä koskee myös www-sivujen kuvakaappauksia (screenshot). Mahdolliset kuviin liittyvät tekijänoikeus- tai julkaisumaksut tekijän on hoidettava itse. Kun käytät avoimesti saatavilla olevia kuvia, muista tarkistaa niiden lisenssi.

Toimita julkaisuun liittyvät kuviot ja kuvat valmiina, tallennettuina omiksi tiedostoikseen. Muista merkitä selvästi näkyviin kuvien tai kuvioiden paikat.

Mahdollisten kuvioiden tai taulukoiden on syytä olla teknisesti yksinkertaisia.

Kirjoittajatiedot

Liitä tekstisi loppuun 1-2 virkkeen kirjoittajatiedot

Ohjeita vertaisarvioitavan artikkelin kirjoittamiseen

Tutkimusartikkelien julkaiseminen Lähihistoriassa edellyttää vähintään kahden toimituskunnan ulkopuolisen arvioitsijan vertaisarviointia. Arviointi tehdään pääsääntöisesti anonyymisti ns. double blind -menetelmää käyttäen. Tämä tarkoittaa sitä, että arvioitsijat pysyvät kirjoittajille anonyymeinä eikä myöskään kirjoittajan henkilöllisyyttä paljasteta arvioitsijoille. Tapauskohtaisesti voidaan päättää myös avoimesta vertaisarvioinnista. Avoimuuden asteesta päätetään aina yhteisymmärryksessä tekijän ja arvioitsijoiden kanssa.

Tutkimusartikkelia kirjoittaessa kannattaa pohtia muun muassa seuraavia asioita:

● Tutkimuskysymyksen ja argumentin selkeys
● Lähdeaineiston ja tutkimusmenetelmän selkeä esittäminen.
● Tekstin sujuvuus, looginen rakenne, keskeisten käsitteiden avaaminen lukijalle
● Minkälaiseen tutkimuskontekstiin eli minkälaisen tieteellisen keskustelun osaksi tutkimus paikantuu
● Oman äänen, tulkinnan, argumentin esille tuominen
● Vastaavatko viitteiden ja lähteiden merkitsiminen lehden ohjeistusta
● Kieliasun selkeys, lauserakenteet ja oikeinkirjoitus
● Mitä on tutkimuksen tieteellinen uutuusarvo?

Kerro siis lukijalle selkeästi artikkelisi tavoitteet, näkökulma(t), lähteet sekä metodologiset valintasi. Asetu tutkimukselliseen dialogiin eli kerro lukijalle, minkälaiseen tutkimustraditioon artikkelisi liittyy. Kerro myös tärkeimmät tutkimustulokset. Lisäksi kannattaa pohtia, miksi tutkittava aihe on kiinnostava ja mitä uutta artikkelilla on tarjottavana. Lähettäessäsi artikkelikäsikirjoitusta toimituskunnan arvioitavaksi muista myös se, että käsikirjoitukselle on eduksi, jos se on viimeistelty ja myös tyylillisesti hiottu.

Vertaisarvioitavien artikkelien anonymisointi

Kun lähetät tekstisi Journal.fi -järjestelmään, muista poistaa kirjoittajatiedot eli anonymisoida tekstisi. Kirjoittajatiedot lisätään tekstiin vasta vertaisarvioinnin jälkeen. Varmista, että Word-tiedostossa ei mainita kirjoittajan/kirjoittajien nimeä ja poista tekijätiedot myös Wordin metatiedoista. Saat viitata omiin teoksiisi, kunhan yhteys kirjoittajaan ei käy ilmi.

Ohje Wordin metatietojen poistamiseen:

Avaa tekstitiedosto > File/Tiedosto > Info/Tiedot > Inspect document/Tarkasta asiakirja > vetovalikosta inspect document/tarkasta tiedosto, jätä ruksi vain kohtaan ”Document properties and personal information/Asiakirjan ominaisuudet ja henkilökohtaiset tiedot” > klikkaa ”Inspect/Tarkasta” > klikkaa ”Remove all/Poista kaikki” > klikkaa ”Reinspect/Tarkasta uudelleen” > klikkaa ”Inspect/Tarkasta” > klikkaa ”Close/Sulje”. Jos ”Related people/Asiakirjaan liittyvät käyttäjät” kohtaan jää vielä kirjoittajatietoja, klikkaa nimeä oikealla hiirellä ja valitse ”Remove/Poista”.

Kirja-arvioiden kirjoitusohjeet

Lähihistoria julkaisee arvioita tiedekirjoista ja ajankohtaisista tietokirjoista. Kirja-arvioita ja kirja-arvioideoita voi tarjota toimitukselle ympäri vuoden, mutta niiden julkaiseminen on sidottu lehden julkaisurytmiin, eikä kaikkia ehdotuksia voida ottaa toimitettavaksi.

Lehtemme tavoitteena on kehittää akateemista kirja-arviokulttuuria ja parantaa kirja-arvioiden asemaa osana tieteellistä keskustelua. Tästä syystä edellytämme kirja-arvioilta arvioitavana olevan kirjan asettamista asianmukaiseen tieteelliseen kontekstiin eli sen merkityksen osoittamista suhteessa samaa aihepiiriä käsitteleviin muihin julkaisuihin. Teoksen sisällön yksityiskohtaisen kuvailun sijaan toivomme kirja-arviolta analyyttistä otetta, joka avaa lukijalle teoksen laajemman tieteellisen merkityksen tai sen suhteen ilmestymisajankohdan keskeisiin julkisiin keskusteluihin. Arvion tulee olla kuitenkin ymmärrettävä myös muille kuin aihepiirin erityisasiantuntijoille. Toivomme siis kirja-arvioilta tarkkanäköisiä, huolellisesti perusteltuja ja selkokielisiä näkemyksiä arvioitavana olevasta teoksesta.

Teosta on pyrittävä arvioimaan aina teoksen omista lähtökohdista ja pyrkimyksistä käsin. Kritiikin tulee olla tekijää kunnioittavaa ja arvioijan on aina syytä perustella oma kantansa. Hyvä kritiikki on rakentavaa ja pyrkii edistämään tieteellistä dialogia. Kirja-arvioita kirjoittamalla teet suuren palveluksen niin tekijöille kuin lukijoille sekä vaalit korkeatasoista tieteellistä keskustelua.

Kirja-arvion suositeltava pituus on 5000–6 000 merkkiä. Kirjoitukseen on mahdollista lisätä myös lähdeviitteitä, mutta niitä ei vaadita. Tekstin muotoilussa seurataan Lähihistorian yleisiä tekstin muotoilua koskevia ohjeita.

Kirja-arvioilta ei edellytetä vertaisarviointia, mutta Lähihistorian toimituskunta auttaa kirjoittajaa tekstin toimittamisessa lopulliseen muotoonsa.

Vinkkejä kirja-arvion jäsentelyyn

Hyvä kirja-arvio on asiantunteva, koherentti ja näkemyksellinen teksti, jossa kirjoittaja tuo esiin arvioitavana olevan teoksen pääväitteet, sekä arvioi niiden heikkouksia ja vahvuuksia.

Kirja-arviossa on alku, keskikohta ja loppu. Johdanto-osassa kerrot lukijalle teoksen päätavoitteen. Mihin ajankohtaiseen keskusteluun ja minkälaiseen tutkimuskontekstiin tai -traditioon teos osallistuu? Voit kertoa myös lyhyesti kirjan rakenteesta, keskeisistä teemoista, lähdeaineistoista sekä teoksen paikasta osana tutkijan tuotantoa tai hänen tutkimusalaansa.

Tämän jälkeen esittele analyyttisesti ja rakentavan kriittisesti kirjan sisältöä. Älä kuitenkaan referoi jokaista lukua, sillä tällöin kirja-arviosta tulee helposti luettelomainen, kenties ylipitkäkin. Jokaisen luvun tunnontarkkaa kuvailua on syytä välttää erityisesti silloin, kun arvion kohteena on artikkelikokoelma. Jokaista artikkelia ei tällöin tarvitse esitellä. Keskity sen sijaan itseäsi kiinnostaviin ja mielestäsi tärkeisiin teemoihin ja löydöksiin.

Arviota suunnitellessani voit keskittyä esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä teoksen merkitys on omalla alallaan?
2. Mitä uutta teos tuo esiin?
3. Onko teoksen pääargumentit käsitelty ja perusteltu onnistuneesti?
4. Mitä teoksesta jää ulkopuolelle? Miksi?
5. Onnistuuko teos tehtävässä, jonka se on asettanut itselleen?

Laadi arvion alkuun 1–2 virkkeen mittainen ingressi, jossa kuvaat arvion keskeisintä sisältöä ytimekkäästi. Muista myös antaa arviolle kuvaava ja mielenkiinnon herättävä otsikko.

Arvion loppuun merkitään oma nimi, oppiarvo/titteli ja toimipaikka.

Arvosteltavasta kirjasta pyydämme seuraavat tiedot: kirjoittaja(t) tai toimittaja(t), julkaisun nimi, kustannuspaikka ja kustantajan nimi, julkaisuvuosi, sivumäärä, ISBN-numero [takakannesta löytyvä tunnistenumero]. Jos kyseessä on sähköinen julkaisu, ilmoita myös julkaisun verkko-osoite tai osoitteen ollessa pitkä julkaisutietokannan nimi ja verkko-osoite.

Ohjeistuksen laatimisessa on käytetty tukena Kasvatus & Aika -lehden, J@rgonian ja Historiallisen Aikakauskirjan kirjoitusohjeita.