Arkistot

• 

  Palestiina, Kom-teatteri, Marcuse

  Vol 3 Nro 2 (2024)

  Vuoden 2024 kakkosnumero tarjoaa monipuolista sisältöä tutkimusartikkeleista esseisiin ja kriittisiin aikalaispuheenvuoroihin. Lehti käynnistyy kolmen tutkimusartikkelin voimin. Topi Vainikainen analysoi KOM-teatterin 40-vuotisjuhlaesitystä KONE (2010). Artikkelin ytimessä on historian moniulotteinen performatiivinen läsnäolo: miten teatteriryhmä käsitteli teatteritaiteen keinoin omaa historiaansa. Marko Marila nostaa esille suomalaisen ympäristöaktivismin lähihistorian kenties vähemmälle huomiolle jäänyttä puolta: ydinvoiman vastaista taideaktivismia. Artikkelin keskiössä on ympäristötaiteilija Pessi Susikustaa Manner (1969–2015), joka vastusti uraaninlouhintaa ja loi monimerkityksistä kiveen hakattua taidetta. Kolmannessa tutkimusartikkelissa Seppo Heikkinen tarkastelee sukupuolittunutta keskustelua miesten ja naisten urheilulajeista olympiavuosina 1952– 1988. Essee- ja katsausosasto alkaa kipeän ajankohtaisella Palestiina-teemalla. Anna-Liisa Rafael ja Anne K. Heikkinen luovat katsauksen palestiinalaiskristittyjen ajatteluun ja arkipäivään. Artikkeli on ensimmäinen suomeksi julkaistu kokonaisesitys palestiinalaisesta kristillisyydestä ja siihen olennaisesti sisältyvästä vapautuksen teologiasta, joka kumpuaa palestiinalaisten yhteisestä kokemusmaailmasta – kolonialismin leimaamasta lähihistoriasta. Lapsuuden historiaan ja Lähi-itään erikoistunut professori Heidi Morrison kirjoittaa väkivallan kohteeksi joutuneista palestiinalaislapsista. Israelin lapsiin ja nuoriin kohdistama väkivalta on moniulotteista ja Morrisonin mukaan myös strategista. Yleisen historian professori Pertti Ahonen analysoi esseessään Herbert Marcusen mediakriittistä klassikkotekstiä ”Repressive Tolerance” (1965). Ahosen mukaan Marcusen kritiikki on hyvin ajankohtaista juuri nykyaikana, kun siirtolaisiin kohdistuva vihamielisyys, ahdasmielinen nationalismi ja köyhiä kurittavat poliittiset projektit saavat suhteettoman paljon palstatilaa – ja vieläpä ”demokraattisen suvaitsevaisuuden” ja pluralismin nimissä. Tuija Parvikko puolestaan analysoi kolmea 2020-luvulla ilmestynyttä tutkimusta, joista kukin käsittelee toista maailmansotaa seuranneiden joukkopakojen ja siirtolaisuuden muistamista ja historiaa Italiassa. Lähihistoria julkaisee mielellään myös kolumneja, lähihistorian tutkimusta käsitteleviä menetelmäpuheenvuoroja sekä historiakulttuurin eri ilmiöitä esitteleviä haastattelujuttuja. Tässä lehdessä väitöskirjatutkija Merja Karjalainen pohtii kokemusperäistä asiantuntijuutta ja hiljaista tietoa lähihistorian tutkijan voimavarana. Numeron päättää Lähihistorian kentältä -osaston haastattelujuttu, jossa lähikuvassa ovat historiadokumentteihin erikoistuneen Alku Tuotanto -yhtiön perustajat Sampo Terho ja Toni Viljanmaa. Parivaljakko on tullut tunnetuksi kieltolakia ja 1940–1950-luvun tanssikieltoa käsittelevistä tv-dokumenteistaan.

• 

  Imperiumin jälkeinen historia

  Vol 2 Nro 1 (2023)

  Tässä Lähihistorian numerossa lähdetään tutkimaan ’imperiumin jälkeistä historiaa’. Millaista historiapolitiikkaa syntyy entisissä imperiumeissa tai siirtomaavalloissa? Minkälaista historiakulttuuria kolonialistinen menneisyys synnyttää? Entä millaista on kolonisoitujen historiatietoisuus? Lehden tutkimusartikkeleissa ja esseissä analysoidaan Ranskan laitaoikeiston retoriikan kolonialistisia juuria (Pörsti), historian poliittista käyttöä Venäjällä ja Turkissa (Korpela ja Alaranta), museonäyttelyiden vapauskäsityksiä (Taavetti) sekä itämerensuomalaisesta mytologiasta ammentavaa lasten ja nuorten nykykirjallisuutta (Parkkola). 'Saamelaisten historiat' -osiossa Helena Ristaniemi kirjoittaa menneisyyden läsnäolosta saamelaistyttöjen arjessa ja Jukka Nyyssönen luotaa Saamentutkimuksen professori emeritus Veli-Pekka Lehtolan laaja-alaista lähihistoriallista tuotantoa. Lehden päättää tietokirjailija, poliitikko ja journalisti Lasse Lehtisen teräväkynäinen puheenvuoro Maalaisliiton itärahoituksen tutkimattomista kuvioista.

• 

  Yhteistyötä ja raja-aitoja

  Vol 2 Nro 2 (2023)

  Uusimman Lähihistorian artikkeleissa ja esseissä esiintyy paljon yhteistyön ja vuorovaikutuksen teemoja. Alina Kuusisto ja Mikko Kohvakka tutkivat Itä-Suomen ja Karjalan alueella 1990-luvulla virinnyttä monimuotoista alueyhteistyötä. 1990-luvun alussa pelottava raja muuttui mahdollisuuksien rajaksi. Myös professori Guido Franzinetti palaa esseessään 1990-luvun tulevaisuushorisontteihin. Hän ruotii ’pieleen menneen’ historian jälkiviisaita selityksiä ja kannustaa historiantutkijoita rohkeasti palaamaan kriittisten aikalaisanalyysien äärelle. Kati Katajiston elämäkertahistoriallisen artikkelin aiheena on Neuvostoliiton ambivalentti suhtautuminen Johannes Virolaiseen sekä hänen toimintansa kylmän sodan ajan ylirajaisilla areenoilla, erityisesti Parlamenttienvälisessä liitossa. Karoliina Puranen-Impola tutkii artikkelissaan Suomen lastensuojelun historian hiljaisuuksia. Tuttuun tapaan lehti sisältää myös esseitä ja puheenvuoroja. Anssi Halmesvirta analysoi eliittikoulu College of Europen opettajana toimineen John Bowlen teosta The Unity of European History (1948). Matias Kaihovirta, Janne Väistö ja Mats Wickström kirjoittavat suomenruotsalaisesta etnonationalismista. Kansanedustaja ja entinen tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen puolestaan suomalaisesta alkoholipolitiikasta ja ministeriviinoista. Mukana on myös neljä erinomaista lectio praecursoriaa, joista vastaavat Juho Ovaska, Helinä Ääri, Risto-Matti Matero ja Piia Vuorinen. Tuhdin lukupaketin päättää historiahaastattelu, jossa elokuvantekijät Vieno Järventausta, Ida Vesterinen ja Lauri Julkunen kertovat elokuvastaan Tutkittava tähtiä tänä iltana.

• 

  Muistamisen kulttuurit ja historian käyttö

  Vol 3 Nro 1 (2024)

  Teemanumeron artikkelit, esseet ja näkökulmat käsittelevät historiakulttuuria, kulttuurisen muistamisen erilaisia ilmenemismuotoja sekä historian poliittista käyttöä. Kirjoittajat osoittavat, miten historia voi olla samaan aikaan henkilökohtaista ja julkista, kansallista ja ylirajaista, tunteiden herättäjä ja tarinoiden varanto. Menneisyyden tulkinnat voivat palvella kylmän laskelmoitua politiikkaa, mutta samalla menneisyys on yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille mitä keskeisin voimavara ja eksistentiaalinen tukipiste. Tutkijoiden katse ulottuu Suomen lisäksi Viroon, Venäjälle, Iso-Britanniaan ja Euroopan unioniin. Lehti sisältää myös uniikkia historiallista sarjakuvaa, josta vastaa historiantutkija ja sarjakuvataiteilija Ainur Elmgren. Teemanumero juhlistaa Suomen ja Pohjois-Euroopan historian professori Tiina Kinnusen merkkipäivää ja hänen laaja-alaista työtään historian parissa. 

• 

  Näkökulmia lähihistoriaan

  Vol 1 Nro 1 (2022)