Bavautdinin tapaus

”Muukalaisen” oikeusturva vuoden 1920 Suomessa

Abstrakti

Tutkimuksessani tarkastelen mikrohistoriallisesta näkökulmasta tapausta, jossa ulkomaalainen vuoden 1920 Suomessa onnistui menestyksekkäästi valittamaan sisäasiainministeriön karkotuskäskystä ja jäämään Suomeen Etsivän keskuspoliisin kielteisestä lausunnosta huolimatta. Tutkimus vastaa aiemmassa tutkimuksessa esitettyyn toiveeseen, että ulkomaalaisia – otsikon ”muukalaisia” – tutkittaisiin subjekteina ja toimijoina, eikä ainoastaan ulkomaalais- ja turvallisuuspolitiikan passiivisina kohteina. Mikrohistoriallinen näkökulma mahdollistaa poikkeusyksilön, karkotuspäätöstä vastaan menestyksekkäästi puolustautuneen tataarikauppiaan Husnetdin Bavautdinin (1879–1963), kokemusten kautta laajemman kokonaiskuvan muodostaminen. Tutkin tapaukseen johtaneita syitä ja siitä seuranneita muutoksia ja jatkuvuuksia. Tapaustutkimus paljastaa, kuinka ulkomaalaisten turvallisuuspoliittisten toimenpiteiden kohteeksi tekeminen eli ”turvallistaminen” loi edellytyksiä poliisin ruohonjuuritason korruptiolle. Samalla tapaustutkimukseni osoittaa, että epätasa-arvoisista lähtökohdista ponnistelevalla yksilöllä oli resursseja ja mahdollisuuksia vaatia oikeutta, vaikka se merkitsikin turvallistamispuheen omaksumista.